Saanan luontopolku

to 28. heinäkuuta 2022 13.56.00

Kilpisjärvellä on paljon mukavia päiväretkiä Saanatunturin huiputtamisen ja Mallan luonnonpuiston reitin lisäksi. Yksi tällainen vähemmälle huomiolle jäävä reitti on myös Saanan luontopolku, jolle pääset helposti suoraan Retkeilykeskukselta. 

Saanan luontopolku on kuuden kilometrin mittainen, osittainen rengasreitti vaihtelevassa tunturimaastossa.
Alkumatkan tunturikoivikko on heinäkuussa vihreimmillään, Saanan länsirinne on kalkkipitoisen maaperän ansiosta Kilpisjärven alueelle poikkeuksellisen rehevää ja täynnä kasveja.
Ylempänä tunturin puutommalla paljakalla maasto on karumpaa, silti alkukesästä reitin vartta koristavat lukuisat tunturin kukkijat kuten sielikkö, uuvana ja lapinvuokko. Heinäkuun lopulla kukkijoita on vähemmän, silloin Saanan rinteillä voit nähdä esimerkiksi tunturikohokin.

Luontopolulle voit lähteä joko Retkeilykeskukselta tai Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta. Lähdimme tällä kertaa matkaan Kilpisjärven Retkeilykeskukselta, jossa nautimme ennen lähtöä maittavan lounaan.
Ensimmäinen kilometri matkasta on eri, riippuen siitä aloitatko reitin Retkeilykeskukselta vai Mallan parkkipaikalta. Tämän jälkeen reitit yhtyvät, ja kierrettävä rengasreitti on sama. Luontopolku on viitoitettu kuljettavaksi vastapäivään, vaikkakin päädyimme huomaamatta kiertämään reitin toisinpäin. Kauniit maisemat veivät huomiomme, ja kuljimme ajatuksissamme ohi ensimmäisestä käännöksestä! Alla olevassa Metsähallituksen kartassa luontopolku näkyy vihreänä. 

Metsähallituksen kartta Kilpisjärven reiteistä


Päivä oli täydellinen retkeilyyn. Aurinko pilkisti hetkittäin pilvien takaa, lämpötila oli noin 14 astetta ja tuuli sen verran reipas, ettei hyttysistä tai mäkäräisistä ollut tietoakaan. 

Sinirinta koiras tunturikoivun oksalla Saanan alapuolisessa koivikossa

Tunturikoivikossa törmäsimme lähes heti komeaan sinirintakoiraaseen. Sinirintoja näkyy sekä kuuluu Saanan tunturikoivikossa kaikkialla, nämä Lapin maakuntalinnut pesivätkin täällä runsaslukuisemmin kuin missään muualla Suomessa. Heinäkuussa voit nähdä myös sinirinnan kirjavia poikasia, jotka liikkuvat vielä jokseenkin hatarasti aikuisiin yksilöisiin verrattuina. Elokuun aikana suurin osa Kilpisjärven sinirinnoista aloittaa pitkän muuttonsa talvehtimisalueilleen Kaakkois-Aasiaan, enimmäkseen luoteis-Intian ja Pakistanin alueelle.

Ensimmäinen kilometri Retkeilykeskukselta "Saanavankalle", eli puurajan yläpuolella olevalle tasanteelle on Kilpisjärvelle tyypillistä kivikkoista polkua, ja Saanalta valuvien vesien vuoksi on reitin tämä osuus aina kostea. Hyvät kengät ovat siis tarpeen, esimerkiksi vedenpitävät maastolenkkarit toimivat myös tällä reitillä oikein hyvin. Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta lähtevä sorastettu polku puolestaan on helppokulkusempi ja kuiva, varsinkin lasten kanssa kannattaa suosia tätä reittiä. 
Maisema Saanavankalta avautuu kohti Kilpisjärveä ja pikku-Mallaa. Jos reittiä jatkaakin kohti Saanan huippua, näkyviin tulevat nopeasti myös Norjan hainevän muotoinen Barras-tunturi sekä Ruotsin terävähuippuinen Pältsa.

Mallatunturi

Saanavankalta luontopolku jatkuisi vastapäivään kierrettäessä kohti Jehkas-tunturia, mutta epähuomiossa ohitimme käännöksen ja jatkoimme suoraan kohti Saanan uutta kotaa. Saanalle vuonna kesäksi 2020 valmistuneessa uudessa kodassa onkin kiva pitää halutessaan pidempi tauko ja tehdä vaikka tulet. Kodan vierestä löytyy myös puuvarasto sekä wc. 



Luontopolun opastetaulut kertovat laajalti Kilpisjärven erityislaatuisesta luonnosta. Tämä Käsivarren kaukaisin kolkka on Suomen ainoa vuoristoksi luettava alue, sillä Etelä-Norjasta alkava Kölivuoristo / Skandit päättyy Käsivarren alueen suurtuntureihin. Poikkeukselliset olosuhteet tarjoavat elinpaikan harvinaisille tunturikasveille ja perhosille, joita ei muualta Suomesta löydy. 

han pudonneen junkers hävittäjäkoneen jäänteitä Saanan rinteillä

Sodan jäljet näkyvät Kilpisjärven luonnossa kaikkialla, niin myös Saanan sekä Jehkaksen rinteillä kiertelevän luontopolun varrella. Yksi kiinnostavimmista kohteista luontopolulla on saksalaisen Junkers-hävittäjän hylyn jäänteet. 
Lokakuussa 1942 ylitti Kilpisjärveä yhdeksän Junkers-pommikoneen muodostelma, kun yhtäkkiä koneista yksi alkoi savuttamaan. Kone yritti pakkolaskua tunturin paljakalle, mutta alastulo oli liian raju. Pakkolaskua todisti tuolloin jänisjahdissa ollut 12-vuotias Urho Viik, retkikaverini isoisä. Piloteista kaksi kuoli vammoihinsa, mutta yksi pääsi Urhon avustuksella tien varteen, ja siitä hoitoon Norjan puolelle. 
Putouksessa tapahtuneen räjähdyksen ja palon jäljet eivät ole vieläkään peittyneet karussa tunturissa, jossa kasvukausi on lyhyempi kuin missään muualla Suomessa. Suurin osa hylystä on viety aikojen saatossa pois paikalta, metalliromua on silti paikalla runsaasti.

Saksalaisten tekemä tie Jehkas tunturille

Sotahistoriaa on myös luontopolun seuraava osuus, saksalaisten sotavangeillaan teettämä huoltotie Jehkas-tunturille eli "saksantie". 
Tämä tienpätkä alkaa muutama sata metriä Kilpisjärven tullilta Norjaan päin, ja on pituudeltaan noin 6,5 kilometriä. Saksantie on alueen yksi harvoista maastopyöräilyyn hyvin soveltuvista reiteistä. 

Saksantie, ja tässä kohtaa myös luontopolku, seurailevat puhdasvetistä tunturipuroa Skirhasjohkaa. Heinäkuussa puron rantaa värittävät lukuisat tunturikissankellot.

Luontopolku myötäilee osittain vanhaa saksalaisten tekemää tietä ylös Jehkas-tunturille

Luontopolulla ei ole lainkaan siltoja, ja matkalle tuleekin muutama puronylitys. Alkukesästä vesien ollessa tulvassa, voivat nämä ylitykset aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Nyt pääsimme kuitenkin helposti puron yli, eikä ylityspaikkaa tarvinnut  etsiä. Retkikavereillemme Elsalle & Lyytille ovat purot aina mukavia yllätyksiä, lapinkoirat rakastavat juoda kylmistä tunturivesistä ja pieni kahlaaminen tuo kaivattua helpotusta kesän lämpöön. 
Monelle kansallispuistoihin ja Lapin suuriin tunturikeskuksiin tottuneille matkaajille tulevat Kilpisjärven kovin luonnontilaiset reitit yllätyksenä. Ne kuitenkin omalla tavallaan sopivat tänne, erämaisen Kilpisjärven tunturiluontoon. 

Kaksi koiraa ja mies ylittävät puroa Saanan luontopolun varrella

Luontopolku seuraa vanhaa saksantietä lähes reitin korkeimmalle kohdalle asti, noin 700 metriin. Tämän jälkeen luontopolku kääntyy kohti Saanan pohjois-rinnettä. Ylhäällä rinteessä ajattelimme olevamme noin reitin puolessa välissä ja päätimme pitää evästauon. Sen verran vilakka oli tuuli tunturissa, että kuumaa mehua meni helposti koko termarin verran. Koirat saivat omien herkkujensa lisäksi tavan mukaan osansa eväsleipien juustosta. 

Kuvassa on naisen pitelemä Kilpisjärvi aiheinen muki taustalla tuntureita sekä mies ja koira tauolla

Tuulisen sään ansiosta ei tunturissa ollut yhden ainutta sääskeä tai mäkärää. Toisinaan varsinkin heinäkuussa voivat varsinkin mäkäräiset pilata koko lenkin, ne kun pääsevät myös paksuturkkisen koiran iholle. Tuollaisina päivinä kannattaa koiran pidempiä ulkoilutuksia välttää. 
Myymälästämme löytyy myös koirien hyttyskarkoitukseen soveltúvia luonnonmukaisia tuotteita, kuten pikiöljyä.

Taukopaikaltamme avautui hieno näkymä Mallan luonnonpuistoon ja aina Norjan tuntureille asti. Kaikkialta Kilpisjärveltä voikin ihastella kolmen maan tuntureita, sillä Kilpisjärven itäpuolella olevat tunturit sijaitsevat Ruotsissa. 

 

Tupasvilloja Jehkas tunturin rinteellä puolipilvisenä kesäpäivänä

 

Nainen ja kaksi koiraa istuvat Jehkas tunturin rinteellä maiseman avautuessa heidän takanaan Kilpisjärvelle ja pikku-Mallalle päin

Kilpisjärven kuljetuimmat reitit ovat Saanan polku, Mallan luonnonpuisto sekä Tsahkaljärven reitti. Jos olet joskus käynyt Saanan huipulla heinäkuussa tai ruskan aikaan, voi helposti saada vaikutelman, että Kilpisjärven reiteillä on ihmisiä ruuhkaksi asti. Kuitenkin heti näiltä suosituimmilta reiteiltä poistuttessa on tunturissa kovin rauhallista. Luontopolku jää myös monelta kiireiseltä ohikulkijalta käymättä, emmekä törmänneet tälläkään retkellä moneen ihmiseen. 
Poroja vastaan tuli noin viisi, jotka nekin lähtivät karkuun heti meidät nähtyään. Kuva pienistä poronvasoista oli toiveissani, mutta jäi tällä kertaa saamatta!

Mies ja kaksi koiraa kävelevät Saanan luontopolulla selin kameraan seuraten vehreää ja kivikkoista puron vartta

Ylempänä rinteessä tulee vastaan jälleen yksi puronylitys, tämä sujui leikiten. Kannattaa muuteen kulkea puronvarren kalliota hieman ylöspäin, sillä matkalla on useita pieniä vesiputouksia. 

Vehreää Saanan rinnettä ja jylhä seinämä. Mies ja kaksi koiraa ylittävät puroa

 

 

Mustavalkoinen lapinkoira valjaat yllään istuu tunturin kalliolla katsoen kameraan ja ojentaen tassuaan

Tässä kohtaa luontopolku on jo lähes kierretty, ja matka jatkuu laskulla tunturikoivikon läpi takaisin Retkeilykeskukselle. Elsa nautti sääskettömästä retkestä ja varsinkin herkullisesta evästauosta täysin rinnoin! Vuosia sitten luontopolun  reititys oli hieman eri, ja reitti kulki pidempään alhaalla tunturikoivikossa. Tuon vanhan luontopolun varteen jäävät myös kaksi Kilpisjärven sotahistoriasta kertovaa muistomerkkiä. Jos nämä muistomerkit kiinnostavat, pääset niille helposti tien laidasta löytyvältä levikkeeltä- merkit ovat aivan tienlaidassa. Toinen muistomerkeistä kertoo 1916 vuoden suuresta pamauksesta, jolloin suomalaiset jääkärit räjäyttivät Siilastuvan läheisyydessä olleen Venäjän keisarikunnan ammusvaraston. 
Toinen muistomerkeistä puolestaan kertoo Lapin sodan päättymisestä, kun viimeiset saksalaiset sotilaat jättivät Kilpisjärven ja Suomen maankamaran 27.4.1945. Tuota päivää juhlistetaan vieläkin Kilpisjärvellä  veteraanipäivänä Kolmen valtakunnan rajapyykillä, muun muassa Lapin lennoston ylilennolla. 
 

Täplikäs sinisiipi Kilpisjärvellä Saanan koivikossa sivusta päin keltaisella kukalla siivet suljettuina

Paluumatkalla aurinko alkoi jälleen paistamaan pilvien lomasta ja kymmenet sinisiivet lentelivät metsän kasvillisuudessa. Kaiken kaikkiaan reissuun meni meiltä lukuisten kuvien ottamisen ja evästauon ansiosta kolmisen tuntia, mutta varmasti polun kiertää halutessaan nopeamminkin. Saanan huipulle johtavalla polulla näkyi valtava määrä ihmisiä, mutta itse luontopolulla vastaantulijoita oli suosituimmasta loma-ajasta huolimatta kuusi. Reittiä voi siis lämpimästi suositella myös tunturista rauhaa hakeville.

Toivotamme kivaa reissua, poikkea ihmeessä kertomaan vastaanottoomme jos päädyit kiertämään luontopolun!