Saanan valloitus talvella -kaikki mitä haluat tietää Saanan huiputtamisesta lumiseen aikaan!

Usein meiltä tiedustellaan, onko Saanan huiputtaminen mahdollista talvella. Saanalla käy kyllä myös talvella lähes päivittäin innokkaita retkeilijöitä, eikä huiputtamiselle ole huonon sään lisäksi muita esteitä. Kaamoksen aikaan huiputusta rajoittaa myös lyhyt päivänvalon aika, mutta valoa riittää jopa aivan pimeäimpänä aikana huipulla käymiseen. Retkikohde on ehdottomasti yksi Kilpisjärven kauneimmista ikisuosikeista - joten eiköhän lähdetä matkaan!

Saanan polun lähtöpiste sijaitsee Kilpisjärven Retkeilykeskuksen pohjoispäädyssä. Usein talvellakin polku on hyvin näkyvissä ja se on kuljettavissa jopa ilman lumikenkiä.

Lähdin kiikkumaan kohti Saanan huippua helmikuisena pakkasaamuna, ilmatieteenlaitoksen kertoessa pakkaslukemaksi alhaalla Kilpisjärven kylällä vilpoisat  -25 astetta. Laitan talviretkille aina mieluummin liikaa vaatetta- ylimääräisiä kerroksia on kuitenkin tarvittessa helppo vähentää, mutta paleleminen sen sijaan ei ole koskaan kivaa. Ensimmäiseksi vaatekerraksi puin ylleni norjalaisen Aclima-merkkisen merinovillaisen aluskerraston- villa on ehdottomasti paras vaihtoehto sen lämpimyyden sekä lyömättömien kosteudensiirto-ominaisuuksien vuoksi. Aluspaidan lisäksi laitoin vielä paksumman villapaidan ja kaksi untuvatakkia. Päällyshousuiksi valitsin kevyesti topatut talvihousut. Usein Saanalla tuulee, joten ainakin mukaan olisi hyvä ottaa joku tuulenpitävä kerros. Nyt kuitenkin tiesin kovan pakkasen sekä säätietojen perusteella, että huipulla olisi lähes täysin tyyntä, joten jätin tuulenpitävän takin pois. Lisäksi pakkasin mukaan teetä termariin, pientä syötävää, vesipullon, puhelimen täydella akulla, kameran ja kaksi objektiivia, sekä kameran jalan. Koska kiikkuessa tulisi varmasti hiki, nappasin reppuun vielä kuivan vaihtopipon sekä buffin.

Polun lähtöpiste sijaitsee Kilpisjärven Retkeilykeskuksella, noin viisi kilometriä K-Market Kilpishallilta Norjan suuntaan. Auton voi jättää päärakennuksen etupihaan.

Polku jatkuu Caravan-alueen laidalta. Saanan huipulle tulee tästä matkaa 4 kilometriä.

Lähdin matkaan Retkeilykeskuksen pihasta hieman ennen aamukymmentä, auringon juuri noustessa horisontin takaa. Mielessäni harmittelin kuinka olisi pitänyt lähteä tuntia aikaisemmin, sillä vain hetkeä aiemmin nouseva aurinko oli värjännyt kaikki ympäröivät tunturihuiput kirkkaan vaaleanpunaisiksi! Ketään ei näkynyt missään kun aloitin urakkani Kilpisjärven Retkeilykeskuksen caravan-alueen laidalta. Hiljaisuuden rikkoi vain kenkien alla nariseva pakkaslumi ja jostain tunturikoivikosta kajahtava riekon omalaatuinen puputus.

Usein talvella tarvitset Saanan polulle lumikengät, mutta koska uutta lunta ei ollut satanut pitkän pakkasjakson aikana, tiesin polun olevan tasaisen kävijämäärän ansiosta kovaksi tallautunut ja saatoin jättää lisäpainona olevat lumikengät suosiolla kotiin.

Polku oli helposti kuljettavissa ilman lumikenkiä koko matkan. Aamuaurinko ei varsinaisesti vielä lämmittänyt, lämpötila oli - 25 pakkasastetta.

Kuuraisen tunturikoivikon läpäisi pian nousevan talviauringon pehmeä valo ja arvasin päivästä tulevan ikimuistoisen. Pakkasta ei Saanalle nousussa kannata pelätä, tärkeintä on pukeutua lämpimästi ja kerroksittain. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että lämpö nousee sitä mukaa mitä ylemmäs kiikut. Tämän huomasin itsekin nopeasti, kun jo puolen kilometrin nousun jälkeen sain heittää päällimäisen untuvatakin reppuun.

Saanan polun ensimmäinen kilometri kulkee tunturikoivikon halki, polun oikealla puolella on Saanan jylhä rinne ja vasemmalla Kilpisjärvi sekä sievä pikku-Malla. Kesällä ja varsinkin alkukesällä on tämä osuus reitistä joskus märkä, mikä kannattaa ottaa huomioon jalkineiden valinnassa.


Aurinko oli jo noussut kymmenen aikaan aamulla, valaisten pikku-Mallan laitaa.
 

Melkein heti puurajan jälkeen maisemat avautuvat kauas Ruotsiin ja Norjaan. Näkyville tulevat myös Kilpisjärven syntytarinasta tutut Pältsa ja Paras. Tarun mukaan Paras, vanha tietäjä, oli vihkimässä kaunista Malla-neitoa ja Saanaa, kun Ruotsin tumma Pältsa saapui jäämeren velhojen kanssa estämään häät. Pältsan kutsuma myrsky ja jäämassat vyöryivät pohjoisesta juuri ennen alttarille astumista, kun uljas Saana ehti kaapata Mallan syliinsä ja kantaa hänet turvaan Kilpisjärven rantaan. Siihen ne jähmettyivät jäämassojen alle rinnakkain, ja Mallan kyyneleistä kasvoi Kilpisjärvi nykyiseen kokoonsa.
- Tarujen tunturit, Asko Kaikusalo & Yrjö Metsälä 1974

Saanan uudet kiviset portaat pilkistävät lumen alta. Saanan rinteille lumi ei kovien tuulien takia jää.

"Saanavankalla", puuttomalla tasaisella alueella tunturikoivikon yläpuolella, yhtyy Saanan uusi polku Kilpisjärven Retkeilykeskukselta lähtevään polkuun. Saanan uusi polku lähtee hieman ennen Kilpisjärven tullia olevalta Mallan parkkipaikalta, jota ei kuitenkaan talvisin aina aurata. Hieman polkujen yhtymäkohtaa alempana on myös Saanan uusi hieno kota, mikäli haluat pysähtyä tulistelemaan ja syömään eväitä.

Tunturikoivikon jälkeen alkaa nousun rankin osuus, mitä helpottamaan on tehty portaat. Talvella portaista ei  ole apua, ja lumen alta paikoin pilkistävät kiviset askelmat voivatkin olla jäiset ja liukkaat. Saanan rinteillä tuulee usein ja kovaa, minkä vuoksi lumi ei kerry rinteeseen. Alempana Kilpisjärven kylällä hankien ollessa yli metrin korkuiset, voi Saanalla lumen alta pilkistää keskitalvellakin piskuinen varpu.

Maisemat ovat huikeat heti puurajan yläpuolella! Tunturijonot jatkuvat loputtomiin, ja kirkkaalla säällä voit nähdä kymmenien kilometrien päähän.

Portaiden yläpäässä pysähdyin pitämään ensimmäisen kunnon hengähdystauon sekä ikuistamaan kuvista tutun näkymän kohti Mallan luonnonpuistoa ja sen takana siintäviä Norjan tuntureita. Aurinko nousi koko ajan ylemmäs, ja kohta se yltäisi myös paistamaan polulle. Kovan pakkasen vuoksi laitoin retkelle kengiksi Sorelin talvikengät, joihin mahtui hyvin merinovillasukka sekä villasukka. Malli Glazy explorer on huomattavasti tutumpaa Caribouta kevyempi.


Hiljalleen auringon valaisema alue alkoi kasvaa, puolikuun noustessa samaan aikaan. Kuvan tuntureiden takana on jo Norjan raja.

Viimein aurinko ylsi Saanan rinnettä korkeammalle. Auringon lämpö vastasi heti poskeen, ja kun jyrkin osuuskin oli takana päin alkoi tästä matkanteko helpottua huomattavasti!

Tunturin rinteen hanki oli kauttaaltaan tuulen niin kovaksi hakkaamaa, että pystyin kävelemään myös polun ulkopuolella helposti ilman lumikenkiä. Ketään ei näkynyt missään vaiheessa takanani nousussa, ja arvelin pakkasen pelottaneen päiväretkeilijät odottamaan mahdollisista ilman lämpenemistä.
Koska sitten Saanalle ei kannata lähteä? Huipun ollessa pilvessä menee nousun kova työ tavallaan hukkaan maisemien jäädessä pilvien taakse. Todella kovan tuulen, sateen, sumun, sankan lumisateen tai lumimyrskyn aikaan ei huipulle meno ole turvallista.
On olemassa myös päiviä, jolloin Saanan huippu on kylältä katsottuna pilvessä, mutta tunturin huipulla onkin täysin selkeää ja voit katsella pilvimassaa alaspäin. Näin tapahtuu usein loppusyksystä ja joskus myös talvisin.


Saanan maston ilmestyessä näkyviin alkaa tunturin korkein kohta olla jo lähellä. Ylhäällä Saanan päällä maasto on kumpuilevaa tunturiylänköä, ja nousut ovat jo takanapäin.

Portaiden yläpäästä rankempaa nousua jatkui vielä vajaan kilometrin verran. Heti nähtyäni Saanan maston ensimmäistä kertaa alkoi nousu jo henkisesti helpottaa, enää huipulle ei olisi pitkästi. Nautin täysin tyynestä ilmasta ja hiljaisuudesta, olin ainoa ihminen Saanan päällä tuona aamuna!
Kilpisjärvellä usein tulee mietittyä, että voivatko nämä maisemat oikeasti olla Suomessa. Saanan päällä tuli mietittyä, voivatko nämä maisemat olla Maasta- sen verran eriskummallista on valkoinen röpyläinen lumipeite, sinisenkeltainen taivas ja loputtomiin jatkuva horisontti. Kaikki maasta törröttävät reittimerkit, kivet ja kyltit olivat kauttaaltaan valkoisen tuulenmuovaaman lumen ja jään peitossa.

Puiset, oranssipäiset reittimerkit olivat näkyvissä lähes koko matkan. Osa merkeistä oli kuitenkin hautautunut lumeen, ja osa oli niin valkoisen jään peitossa, ettei niitä olisi huomannut jos ei olisi tiennyt niitä etsiä.

Viimein saavutin Saanan maston sekä sen läheisyydessä olevan puisen kyltin, nyt huippu oli enää kivenheiton päässä. Jalatkin tuntuivat taas kevyiltä, ja koko nousu unohtui hetkessä. Maisema Saanalta Kilpisjärven kylälle avautuu kunnolla vasta aivan huipulla, enkä meinannut malttaa enää viimeisiä metrejä!

Kohta perillä! Puukyltti osoittaa kohti tunturin korkeinta kohtaa.

Saanan masto sijaitsee aivan tunturin korkeimman kohdan lähellä.

Vihdoin huipulla!  Tässä vaiheessa olo oli ihan mahtava vaikka kieltämättä jaloissa tuntuikin jo. Saanan huipun vieraskirja löytyy metallisesta laatikosta, kirjaan saavat kirjoittaa nimensä kaikki huipulla käyneet. Vuosittain  huipulla asti kävijöitä on arviolta 30 000, suurin osa kesä- syyskuussa.

Viimein näkyviin tuli jäämeren tuulien jäädyttämä Saanan metallinen laatikko. Huipulla! Olo oli ihan uskomattoman hieno, kannatti todellakin lähteä pakkasesta huolimatta. Sää oli huipullakin täysin tyyni, jostain alhaalta kuului etäinen kelkan ääni. Pakko myöntää, että kuvatessani ympäriinsä unohdin vallan kirjoittaa nimen Saanan vieraskirjaan. Täytyy ehkä kiikkua pian uudestaan ja korjata vahinko!

Maisemaa Saanan huipulta alas Kilpisjärvelle. Tunturijonot jatkuvat Ruotsin puolelle silmän kantamattomiin.
 

Maisema Käsivarren erämaa-alueen suuntaan.

Hetken aikaa huippua ihmeteltyäni alkoi vilu hiipiä ja kaivoin repusta esille paksumman untuvatakin, sekä vaihdoin ylleni kuivan pipon ja buffin. Eväspaikaksi valitsin suuren kiven vähän huipulta alaspäin, Kilpisjärven kylän suuntaan. Kovin kauas Saanan reunalle ei kannata mennä, rinteet ovat äkkijyrkkiä. Lisäksi tunturin reunalle kertyvät lumilipat vyöryvät talven aikana alas useita kertoja. Korkeanpaikankammoisen ei tarvitse kuitenkaan Saanalla pelätä, huippu sekä koko polku ovat kaukana jyrkistä kohdista.

Tee ei ole koskaan maistunut paremmalta!

Tee lämmitti ihanasti ja huomaamatta sitä menikin koko pikku termarillisen verran. Eväiden jälkeen päätin lähteä takaisin kohti Kilpisjärven Retkeilykeskusta, arvelin paluumatkassa kestävän reilun tunnin verran. Maisemat Saanalta olivat paluumatkalla vielä hienommat, ja kuvien ottaminen vei
(ei ehkä yllättäen!) arvioitua kauemmin.

Norjan tunturit ovat jo astetta jylhempiä. Näkymä avautuu paluumatkalla enemmän Norjaan päin.

Tultuani huipulta alas noin kilometrin verran, näin viimein ensimmäiset vastaantulijat. Kello oli tässä vaiheessa noin yksi iltapäivällä. Neljän nuoren joukko oli varustautunu huiputukseen lumikengillä ja sauvoilla. Riippuu tietysti täysin ihmisestä, mutta joidenkin mielestä varsinkin sauvat ovat nousussa oikeinkin hyödylliset. Jos taas valokuvaa paljon joko puhelimella tai kameralla, voivat sauvat olla taas vähän tiellä.

Ensimmäiset vastaantulijat paluumatkalla.

Ja heti perään kilometrin päästä seuraavat! Näillä main Saanan portaiden yläpäässä on mukava pitää hengähdystaukoa.

Saanalla käy ympäri vuoden myös paljon koiria. Koiran mukaan ottamisessa kannattaa huomioida talvella mahdollinen vaatetus ja tossut, kuvan Samo-koira ei niistä käytä niistä kumpaakaan. Halutessasi voit ottaa mukaan myös juomavettä sekä omat eväät koiralle.

Alastulo tapahtuu huomattavasti nousua nopeammin, mutta tuntuu kyllä varsinkin reisissä. Koko reissuun minulla meni aikaa taukojen ja noin 200 valokuvan kanssa 4 tuntia 15 minuuttia.

Kerrassaan upea retki! Saana on jokaisen Kilpisjärven kävijän must-see kohde. Toivottavasti pääset vielä huiputtamaan Saanatunturin!