Huiputuspäivä Barrakselle

0 comments

Moni tuntee hainevän muotoisen huipun Kilpisjärven takaa avautuvasta tunturimaisemasta, mutta harva on käynyt huipulla asti. Lue lisää päiväretkestä Barrakselle!

Paras, Barras, Parastinden - moni Kilpisjärven kävijä on ihaillut tuota haineväistä huippua Norjan puolella, mutta harva tietää, että huipulla käynti onnistuu Kilpisjärveltä käsin päiväretkenä.

Oli kaunis elokuinen aamu, kun Kilpisjärveltä startattiin puolentoista tunnin ajomatka Rognlin kylään, josta merkattu reitti huipulle alkaa. Lähtöpaikalta löytyy parkkialue, jossa oli wc ja ainakin vielä vuonna 2023 parkkeeraus oli ilmaista. Alkumatka noin 3 km kulkee kapeaa metsäautotietä, jonka varrella ihasteltiin ympäröivää saniaismerta ja nautittiin vadelmapuskien herkuista. Tämän jälkeen tieltä löytyy kyltti Parastinden 4,9 km vasemmalle ja varsinainen nousu alkaa ja reitin määränpää paljastuu komeudessaan.

 

Vehreää metsää Pohjois-Norjan laaksossa

Alkumatka kulkee kapeaa vehreää tietä pitkin sisemmälle laaksoon.
Vehreää laaksoa Barraksen takanaKyltin jälkeen kohde näkyvissä ja nousu joen viertä alkaa ylös.              

Polku on selkeä vehreiden niittymaisemien keskellä ja vaikka jatkuva nousu vaatii tiuhaan pysähdyksiä, se ei haittaa sillä polkua ympäröi upeat maisemat joka suunnassa. Näitä maisemia pysähtyy mielellään ihastelemaan vähän väliä. Matkan varrelta avautuu näkymät myös koti-Saanalle.

Vehreää tunturimaisemaa Barraksen laaksossa Pohjois-Norjassa aurinkoisena kesäpäivänä

Maisemia matkan varrelta.          
Tunturimaisemaa Suomeen ja Saanalle päin kesäpäivänäKoti-Saana näkyvissä.

Loppumatka noin 1 km reitistä huipulle kulkee kivikkoista rinnettä, joka on reitin haastavin osuus. Reittimerkinnät ja polku välillä hukkuvat, kun tuijottelee jalkoja mihin kivien väliin askeltaa. Ylöspäin vaan suunta ja välillä pysähdellään puuskuttelemaan lisää happea ja ihaillaan maisemia. Odotin koko ajan reitin loppuun jyrkempää nousua, mutta vähän yllättäen tätä ei tullut ja yhtäkkiä huomattiinkin olevamme jo huipulla 1408 metrin korkeudessa.

Huippu näkyvissä, hainevä ei läheltä katsottuna näytä ihan samalta kuin Kilpisjärveltä.

Nousu huipulle tapahtuu oikean laidan harjannetta pitkin.

 

Lievästi korkeanpaikan kammoisena vähän jännitin miten kapea itse huippu on, mutta yllätys olikin positiivinen, sillä huipulla ei korkeanpaikankammo iskenyt ja ylhäällä pääsi helposti kävelemään kivipaalua ympäri. Meitä suosi todella hieno sää ja maisemat avautuivat 365 astetta kirkkaana ja kauas. Nousu sujui t-paidoilla, ylhäällä puimme hupparit päälle, mutta repussa olevia untuvatakkeja ei tarvinnutkaan. Nimet vieraskirjaan, lukemattomia valokuvia ja pieni evästauko huipulla veivät puolisen tuntia. Pidempäänkin olisi viihtynyt ja huipulla saatiin olla ihan keskenämme.

Ylhäällä jylhän vuoren rinteellä nainen kävelee reppu selässään kesäpäivänä

Loppumatkan jyrkintä nousua.

 

Urheilukello ranteessa Barras tunturin huipulla kertoo korkeuslukemat

Huipulla 1419 metrin korkeudessa vihdoin!

Maisemaa vehreään laaksoon Norjassa, kuvattuna ylhäältä vuorenhuipulta

Tarkkana sai olla, kun lähdettiin kivikkoista rinnettä alaspäin. Kävelysauvat helpottivat jalkoihin tulevaa painetta ja auttoivat tasapainon kanssa. Lisää maisemien ihailua ja ansaittuja taukoja jaloille myös paluumatkan ajan. Lopulta kun pääsimme takaisin autolle koko retkeen kaikkine taukoineen oli kulunut seitsemän ja puoli tuntia ja kilometrejä kertynyt 16,5 km. Parkkipaikalta kävelimme lyhyen metsäpolun läpi vielä joen varteen pulahtamaan veteen. Virkistäytyneenä ajomatka takaisin Kilpisjärvelle sujui matkan maisemia ihastellen ja vähän liikuttuneenakin siitä, miten hienon retkipäivän olimme saaneet. Pitkän päivän kruunuksi ehdittiin hyvin Retkeilykeskuksen pizzojen ääreen, mitkä maistuivat super herkullisilta huiputuspäivän päätteeksi. Tiedäthän, että Retkun valikoimasta löytyy myös Barraksen nimikkopizza, joka on lihansyöjille oiva päätös päivälle.

Reitti on norjan reittiohjeissa luokiteltu punaiseksi, eli keskivaativaksi reitiksi. Runsaita nousukilometrejä ja kivikkoista loppumatkaa lukuun ottamatta reitti on kuitenkin hyvin kuljettavissa, ja mekin suoritimme topturimme ihan lenkkareissa. Koko reitti kulkee jokien ja purojen äärellä, joten vesipulloja onnistuu täydentää hyvin matkan varrella myös näin kuivan kesän elokuussa.

Vielä elokuussakin löytyy lumilaikkuja pohjoisrinteillä, joten aiemmin kesällä reitillä kannattaa varautua paikoin lumisiin olosuhteisiin. Loppukesälle ja syksylle jos suunnittelet reissua, niin kannattaa seurailla Norjan sääsivusto Yr.no:sta Barraksen säätiedotetta. Meidän reissun jälkeen ennusteet lupasivat jo huipulle lunta ja pakkasöitä!

KUVAT & TEKSTI Tiina Hintikka
Instagram @tiinaheini

 

Jaa Facebookissa:


Kommentit

Ei kommentteja